|
Kennelnimen Xenaran takaa...
...löydymme
minä, eli Marjo Tuomola, sekä
yrittäjä-mieheni Kyösti. Mieheke ei tosin osallistu itse
kasvatustoimintaan muuta kuin tarvittaessa avustajan
roolissa, ja satunnaisesti saattaa pestä myös "muutamia"
kuraisia tassuja.
Olen syntyjäni
Tampereelta, mutta suurimman osan lapsuudestani olen
viettänyt maaseudulla Vammalassa, minne perheeni muutti
isäni kotitilaa asumaan ollessani kymmenvuotias.
Ensimmäisen setterini sain 16-vuotiaana, vuonna 1996,
jolloin uros Reno (Chic
Choix Cape Spencer) hankittiin. Pari vuotta
myöhemmin Renon seuraksi tuli bracco italiano –narttu
Tosca (Chic
Choix Toscana). Renon kanssa innostuin
näyttelyharrastuksesta ja pärjäsimmekin ihan mukavasti,
mm. ryhmävoitto ja muutamia muita ryhmäsijoituksia.
Tosca sairasti pahaa furunkuloosia, jonka vuoksi
pääsimme vain muutamaan näyttelyyn, saaliina silti
mukavasti 2 x SERT ja ROP-voitto.
Muutettuani mieheni
kotipaikkakunnalle Kiikoisiin, Reno ja Tosca jäivät
viettämään eläkepäiviään vanhempieni luokse Vammalaan.
Kesäkuussa 2008 Reno ja Tosca sitten nukutettiin
ikiuneen vierekkäin 12- ja 10-vuotiaina.
Miksi juuri
setteri? Voiko näitä koiria sanoin kuvailla...
elegantin kauniita, ihmisrakkaita, seurankipeitä ja
välillä jopa ärsyttävän itsepäisiä mutta kuitenkin niin
rakastettavan
hyväntahtoisia hössöttäjiä. Minulle setteri on juuri se
"one-and-only" -koira, ainoa oikea.
Ajatus
kasvatustyöstä alkoi muhia mielessäni jo 90-luvun
lopulla ajatuksella, että sitten, kun elämäntilanne on
siihen sopiva. Kennelnimen Xenaran anoin lopulta vuonna
2006 ja ensimmäinen pentue on syntynyt helmikuussa 2008.
Tarkoituksenani on kasvattaa näitä "elämänmausteita"
iloksi muille, kaveriksi harrastuksiin ja
perheenjäseniksi tuleville omistajilleen. Toscan vuosien
mittaisen sairauden opettamana osaan arvostaa suuresti
tervettä koiraa, joka ei valitettavasti ole tänä päivänä
mikään itsestäänselvyys.
Käytän
jalostukseen vain ja ainoastaan terveitä ja
hyväksyttyjä, erittäin hyväluonteisia koiria, joilla on
kaunis, sopusuhtainen rakenne ja ulkomuoto. Näyttelyissä käymme
ajoittain, mutten koe näyttelymenestyksen olevan
kasvatustyöni päämäärä.
Meillä ei ole
erillisiä kenneltiloja, vaan koiramme ovat
meille ensisijaisesti perheenjäseniä, jotka asuvat ja elävät kodissamme
meidän kanssamme. Asumme maaseudun rauhassa peltojen
keskellä ja kahden hehtaarin kokoinen aidattu
piha-alueemme takaa koirillemme turvallisen ulkoilu- ja
temmellyspaikan. Pentumme kasvavat osana jokapäiväistä
elämää ja näinollen tottuvat jo pienestä pitäen ihmisten
ja muiden koirien läheisyyteen.
Olen
suorittanut Suomen Kennelliiton järjestämät Kasvattajan
peruskurssin vuonna 2006 ja Kasvattajan jatkokurssin
vuonna 2008.
Toivottavasti viihdyt sivuillani ja jos
harkitset oman sydämenvalloittajan hankkimista, ota
rohkeasti yhteyttä niin kerron lisää
pentuesuunnitelmistani.
t. Marjo
|